Huvilahistoriamme Mynämäellä Korvensuussa alkoi vuonna 2010, kun sattumalta päädyimme ostamaan Laajoen varrella, Korvensuun kosken partaalla olevan kiinteistön.

Nykyinen mökkimme on rakennettu aikoinaan Korvensuun Konetehtaan hevosille suojaksi. Savesta rakennetut seinät ovat kestäneet yhden vuosisadan elämän ja antavat meille nyt 60 senttimetrin paksuudelta lämpöä ja äänieristystä.

Kävellessämme ensimmäistä kertaa tontillemme meitä odottivat huonokuntoiset rakennukset ja täysin vesakoitunut ja heinittynyt maasto.

Kapean polun päässä meitä odotti kuitenkin tonttimme aarre: uimapaikaksi soveltuva suvanto johon koski laskee useampaa uomaa pitkin. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Näimme jo mielessämme mitä tästä kaikesta voisi tulla ja niin sitten sitä lähdimme rohkeasti toteuttamaan. Emme toki ole unohtaneet niitä monia epäuskoisia ilmeitä joita meihin luotiin kun ilmoitimme, että tästäpä sitä tulee upea ja tunnelmallinen kesähuvilamme.

Ensimmäiseksi aloitimme tontin raivauksen huonokuntoisista puista ja vesakoista. Niitimme heinää ja raivasimme romua ja roskia pois. Näin meni loppukesä 2010.

Talven vedimme henkeä ja teimme suunnitelmia seuraavalle kesälle. Kesällä 2011 meille valmistui entiseen kanalaan makuuhuone ja navetan eteiseen tupakeittiö. Keittokomerosta on tarkoitus tulevaisuudessa tehdä sisävessa ja tuvasta tulee eteistila. Ostimme rantaan pienen saunan ja huussi löysi paikkansa puutallin päästä.

Myös puutarhassa tapahtui; ystäväjoukko saapui talkoisiin ja päivässä täytimme puutarhasta ja rakennuksista löytyneellä romulla yhden kontin pois vietäväksi. Ensimmäisiä istutuksiakin tehtiin. Olin tehnyt ensimmäisen suunnitelman (ja tässä kohtaa täytyy kertoa että suunnitelmat ovat meillä tehty muutettaviksi) ja päättänyt istuttaa vain muutaman kukkivan pensaan. Siis todella helppohoitoista ja yksinkertaista. Pensaita ja perennoja alkoi kuitenkin kertymään lahjoituksina, jakopaloina, juurakoina, sipuleina, siemeninä, puhumattakaan niistä monista tontilla löytyneistä luonnonkukista, joten istutusalueet alkoivat muodostua kuin huomaamatta.

Tosin ihan huomaamatta tälle tontille on aivan mahdotonta istuttaa, niin kivinen on maasto. Jokaisella lapionpistolla tulee vastaan vaihtelevan kokoisia kiviä. Koot vaihtelevat nyrkin kokoisesta vasikan kokoiseen, joten istutuskuopat on kaivettu siihen kohtaan mihin ne on pystytty. Siitäpä varmaan onkin vahingossa syntynyt sellainen luonnonmukainen vaikutelma puutarhaamme.

Kasvivalikoima on tarkoituksella pyritty pitämään ”vanhanaikaisena”. Perinteisiä kasveja on mm. juhannus- ja Valamon ruusu, pihasyreenit, päivänliljat, särkynyt sydän, kuunliljat ja sipulikukat.

2012 päätimme tehdä mökin eteläseinustalle väliaikaisen pation. Levitimme siellä olleen vanhan lantakasan tontille ja kärräsimme kottikärrykaupalla soraa tilalle. Ja pitihän siihenkin viereen tehdä kukkamaa jotta patiolla olisi kaunista katseltavaa koskimaiseman lisäksi.

Pystytimme myös puuliiterin jonka maalasimme 2013 keväällä.

2013 valmistui myös kesähuone puutalliin, siellä on mukava käydä päivänokosilla ja lueskelemassa. Sateella pärekatto vaimentaa ropinan mukavan nukuttavaksi.
2014 uusimme mökin ulkolaudoitusta ja maalasimme sen. Lisäksi talovanhukselle on pitänyt tehdä uusia tukirakenteita jotta ”seinät eivät kaadu päälle ja katto putoa niskaan”. Tulevan tupakeittiön lattia piikattiin auki ja siihen tehtiin uusi valu.

Puutarhassa ei 2012-2014 tehty mitään ihmeellistä. Kasvit saivat rehevöityä ja kasvaa. Niitä kyllä siirreltiin tarpeen (halujen) mukaan ja jaettiin, jotta niitten lukumäärä kasvaisi. Terijoen salavat, jotka olivat saaneet alkunsa yhdestä piiskaoksasta alkoivat näyttää jo oikeilta puilta ja äidin laatoituksen väleihin siementäneet ruusuangervot voimistua lavakauluksissa.

2015 keväällä melkein koko puutarha jouduttiin kaivamaan ylös uuden saunan tieltä. 1800-luvun riihen hirsistä valmistettu sauna kuljetettiin tontillemme kokonaisena huhtikuun lopulla ja vesi- ja viemäröintitöiden ja saunan pohjan kaivuun seurauksena puutarhaamme halkoi 1,5 metriä syvät kaivanteet ja väliaikainen mursketie. Elimme muutaman viikon ajan siirtolapuutarhaelämää kun kasvit oli kaivettu ruukkuihin, perunamaalle evakkoon tai nostettu juuripaakkuina ylös turvaan. Vapun päivänä tilanne oli pahimmillaan mutta jo parin viikon kuluttua siitä muutaman ahkeran päivän jälkeen perennat, pensaat ja sipulikukat oli palautettu paikoilleen ja nurmikkokylvö odotti sateita. Ja niitähän on tänä kesänä riittänyt, joten nurmikko viheriöi tuuheana ja hyvät juuripaakut ovat antaneet perennoille hyvän alun kasvuun.

2015 kesällä rakennusprojektina on vielä joen puoleisen päädyn laudoittaminen ja ikkunoiden asennus, maalausta, ja muuta pientä laittoa mitä ikinä onkaan pakko tai halu tehdä.

28.6.2015 päätimme avata puutarhamme ja huvilamme ovet Avoimet Puutarhat -päivänä.

4.7.2015 suvijuhlat sukulaisille, ystäville ja kylänmiehille. Tuplasynttärit. 🙂