Savikulman puutarha

Savikulman puutarhan tarina

Tämä on pieni tarina siitä, miten kaupunkilaisesta parvekelaatikkoviljelijästä kuoriutuu aivan kuin vahingossa intohimoinen puutarhan harrastaja.

Ja kaikki lähti siitä, kun ensimmäisen kerran vuonna 2010 loppukesällä näimme Savikulman tontin ensimmäistä kertaa, eikä siinä todellakaan ollut aiemmin edes ollut mitään puutarhan tapaista. Tontilla kasvoi pajuviidakko ja kaiken niiltä vapaan tilan peittivät horsmat, nokkoset ja pujot.

Saha, viikate, raivausveitsi ja harava tulivat tutuiksi alkuaikoina. Ostimme halvan käytetyn ruohonleikkurin, ja sillä aloimme leikkaamaan rantaniittyä. Menihän siinä kolme käytettyä leikkuria, ennen kuin alue alkoi näyttää nurmikolta.

Koska tonttimme on erittäin kivinen, niin emme voisi käyttää orjallisesti mitään puutarhasuunnitelmaa; itse asiassa sellaista ei ole edes tehty. Vaistolla ja visiolla ollaan menty ja osaksi kivien pakottamana istutusalueet ovat muotoutuneet  niille sijoilleen missä ne nyt ovat. Kivistä on tullut myös olennainen osa puutarhaamme, ja ne ovatkin monen mielestä hienointa mitä on, sammaleen pehmentämine pintoineen.

Koska suuren osan ajastamme ja rahoistamme vie rakennusten kunnostaminen, tuntui luontevalta koota puutarhaan tulevat kasvit siemenistä, jakopaloista, lahjakasveista, juurakoista, luonnosta ja jopa ihmisten roskikseen heittämistä kasveista. Niinpä Savikulman puutarhassa kasvavat äidin puutarhasta tuodut juhannus- ja valamonruusut, liljat, ruusuangervot, patjarikot, mehitähdet ja monet muut aarteet. Mummolan peruja ovat kauniina hehkuvat jalopähkämöt.

Entisen mökkimme pihapiiristä siirtyi alkuina keltapäivänliljoja, kultapiiskua, valkonarsissia, siperiankurjenmiekkaa ja syreenejä. Lisäksi olemme saaneet ihanilta vierailtamme monia hienoja perennojen jakopaloja tuliaisiksi.

Koska Savikulma sijaitsee Korvensuun Konepajamuseon rakennusten naapurissa, päätimme rakentaa ja kunnostaa sekä rakennukset että puutarhan vanhaan miljööseen sopivalla tavalla. Siksipä meidän puutarhassamme ei löydy suoria tuija-aitoja eikä muita moderneja viivasuoria istutuksia. Olemme halunneet luoda mummolamaista maisemaa perinnekasvein ja siihen sopivin kalustein ja ruukuin. Lisäksi olemme säästäneet osan rantaniitystä luonnonvaraiseen tilaan ja siellä kasvavat hienosti keltakurjenmiekka, rantakukka, rantatädyke, ranta-alpi, mesiangervo ja monet muut.

Ystävällinen naapurimme käänsi meille myös kasvimaan, ja iloisena yllätyksenä huomasimme siinä olevan paksun kerroksen mustaa, muhevaa multaa. Kesällä
saamme maaltamme tuoreina perunat, sipulit, salaatit, tillit, punajuuret ja mitä sinne aina kunakin vuonna tulee laitettuakaan. Ihmisen pieniä luksushetkiä kesällä on, kun pesee rantahietikolla pieniä, valkoisia uusia perunoita!

Olemme avanneet puutarhamme myös vierailijoille Avoimet puutarhat -päivänä. On aina mukavaa saada vaihtaa kokemuksia ja vinkkejä alan harrastajilta.

Tervetuloa taas kesällä! 😀